Franz Peter Schubert
(31. tammikuuta 1797 - 19. marraskuuta 1828)
Schubert oli itävaltalainen säveltäjä varhaisromantiikan aikakaudella. Schubert syntyi Himmelpfortgrundissa, Wienin esikaupungissa, tammikuussa 1797. Schubertin perheen 14 lapsesta kymmenen kuoli jo lapsuudessaan. Eloon jäivät Franz Schubertin lisäksi pojat Ignaz, Ferdinand ja Karl sekä tytär Theresia. Isä antoi pojilleen varhaismusiikkikasvatusta. Schubert osoittautui pian poikkeuksellisen lahjakkaaksi. Suunnilleen viiden vuoden iässä Franz Schubert otti viulutunteja isältään ja pianotunteja isoveljeltään. Vain seitsemän vanhana Schubert alkoi opiskella musiikkia arvostetun urkuri ja kapellimestari Michael Holzerin johdolla. Hän keskittyi pianoon viulua enemmän.
11-vuotiaana Schubert haki arvostetun opettajan Antonio Salierin oppiin. Musiikkiopisto, johon Schubert pääsi, oli yksi maan tärkeimmistä. Salierin kerrotaan lausuneen Schubertista kuultuaan tämän laulua: "Itse Jumalan on täytynyt opettaa Schubertia!" Musiikkiopistossa Schubert sai lukuisia uusia ystäviä ja alkoi tutustua muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin teoksiin. Hän myös kiinnostui oopperamusiikista. Schubert lähti musiikkiopistosta 16-vuotiaana. Salieri alkoi opettaa Schubertille myös säveltämistä ja musiikin teoriaa, soitonopetuksen ohella. 1810-luvun alussa Franz Schubert sävelsi erityisesti kamarimusiikkia. Säveltäjällä oli mahdollisuus soittaa omia kamarimusiikkisävellyksiään kotona, sillä hänen perheessään kaikki olivat osaavia soittajia.
Loppuvuodesta 1813 Schubert lähti musiikkiopistosta ja meni opettajaksi kouluun, jonka hänen isänsä omisti. Näin hänen ei tarvinnut suorittaa asepalvelua. Antonio Salieri antoi Schubertille yhä yksityisopetusta säveltämisessä. Hän opetti Schubertille myös kirkkomusiikin säveltämistä, koska oli itsekin ansioitunut siinä.
Vuonna 1816 Schubert erosi opettajan virasta omistautuakseen täysin säveltämiselle. Schubert kuoli veljensä Ferdinandin asunnossa Wienissä 19. marraskuuta 1828 ainoastaan 31 vuoden iässä. Hän oli taistellut syfilistä vastaan vuodesta 1822 tai 1823 lähtien. Kuolinsyy oli todennäköisesti lavantauti. Myös elohopeamyrkytystä on epäilty. Schubert haudattiin hänen omasta toivomuksestaan Ludwig van Beethovenin viereen.
Sävellystyö Schubert ehti kirjoittaa suuren määrän musiikkia huolimatta aikaisesta kuolemastaan. Schubert sijoittuu Beethovenin tavoin klassismin ja romantiikan taitteeseen. Silti monesti, siinä missä kuin Beethoven vielä nähdään wieniläisklassikkona, on Schubert koettu ensimmäiseksi romanttiseksi säveltäjäksi. Hän kehitti saksalaisen yksinlaulun eli liedin vakavasti otettavaksi musiikinlajiksi. Muotoratkaisuissa Schubert hyödynsi joskus muiden säveltäjien ideoita. Hänen melodinen ja harmoninen kirjoittamisensa on omaperäistä. Yllättävät modulaatiot ja varsinkin hitaiden osien erityinen mystisyys ovat hänen tuotannossaan romantiikkaan viittaavia tyylipiirteitä. Wieniläisklassistinen traditio on silti vahvasti läsnä Schubertin koko musiikkituotannossa. Schubert ei kirjoittanut yhtäkään konserttoa, mutta kaikkia muita teostyyppejä hän kirjoitti: useita messuja, sinfonioita, sonaatteja ja oopperoita sekä valtavasti liedejä, piano- ja kamarimusiikkia. Schubertin tuotannosta puuttuvia piano- ja viulukonserttoja on avoimesti ihmetelty. Hänen eräästä sonaatistaan on sittemmin sovitettu sellokonsertto. Schubertin vokaalimusiikista myöhäiset oopperat ovat pienten asiantuntijapiirien arvostamia mestariteoksia, eivätkä ole saavuttaneet liedejen kaltaista yleistä arvostusta tai suosiota. Hänen orkesterisävellyksistään tunnetuimpia ovat viimeiset sinfoniat, 8. ("Keskeneräinen sinfonia") ja 9. ("Suuri"), jotka luetaan romantiikan sinfoniikan perusteoksiksi.
Monet muut suuret säveltäjät arvostivat Schubertia kovasti.Mm. Dvořák piti Schubertia yhtenä suurimmista säveltäjistä; hänen vaikutuksensa oli suurin lyhyissä sävellyksissä , erityisesti liedissä ja pianosävellyksissä. Romanttiniikan musiikki alkoi käyttää yhä enemmän lyhyitä muotoja musiikissa, ja Schubert oli tämän tendenssin ansiokas suunnannäyttäjä ja kehittelijä. Vuonna 1838, kymmenen vuotta Schubertin kuoleman jälkeen, Robert Schumann löysi matkalla Wienissä ollessaan Schubertin C-duuri- sinfonian partituurin. Partituuri vietiin Leipzigiin ja sinfonia ensiesitettiin siellä samana vuonna. Robert Schumannin tiedetään sanoneen, että teos oli paras instrumentaalisävellys sitten Ludwig van Beethovenin kuoleman 1827. Tämä Schubertin yhdeksäs, "Suuri sinfonia", on yksi hänen melodisimmista ja tunnetuimmista teoksistaan. Schumannin ystävä, Franz Liszt, sovitti myös 50 Schubertin säveltämää liediä pianolle.
Schubertin sävellyksiä:
Sinfoniat
Nro 1 D-duuri, D 82
Nro 2 B-duuri, D 125
Nro 3 D-duuri, D 200
Nro 4 c-molli, D 417
Nro 5 B-duuri, D 485
Nro 6 C-duuri "Pieni C-duuri-sinfonia", D 589
Nro 7 E-duuri (keskeneräinen), D 729
Nro 8 h-molli "Keskeneräinen sinfonia", D 759
Nro 9 C-duuri "Suuri C-duuri-sinfonia", D 944
Pianoteokset
12 valssia D 145
36 valssia D 365
21 sonaattia: mm. Nro 6 Es-duuri, D 568 ja Nro 21 B-duuri, D 960
Fantasia C-duuri "Wanderer-fantasia", D 760
Moments musicaux nro:t 1–6, D 780
Kahdelle pianolle duo C-duuri, D 813
Impromptut D 899, D 935 ja D 946
Hengelliset teokset
6 messua
Lazarus, D 689
Ave Maria, D 839
Deutsche Messe, D 872
Kamarimusiikki
15 jousikvartettoa, mm. Nro 14 d-molli "Der Tod und das Mädchen", D 810
Kvintetto pianolle ja jousille A-duuri "Forelli-kvintetto", D 667
Allegro assai jousikvartetille c-molli, D 703
Oktetto F-duuri, D 803
Unkarilainen melodia sellolle ja pianolle, D 817
Pianotrio nro 1 B-duuri, D 898
Pianotrio nro 2 Es-duuri, D 929
Jousikvintetto C-duuri, D 956
Lied
Schubertin merkittävin vaikutus oli liedin saralla. Yli kuudensadan lied-sävellyksensä myötä Schubert kartoitti ja laajensi lied-genren potentiaalia enemmän kuin kukaan säveltäjä häntä ennen. Ennen Schubertin vaikutusta, liedillä oli taipumus syllabista ja säkeistömuotoista, jäljitellen romanttisen nationalismiin liittyvää kansanlaulua. Liedin historia itsenäisenä taidelajina alkaa oikeastaan vasta Schubertista (1797—1828), jota ennen se oli ollut lähinnä seurallista musisointia: kotimusiikista tuli Schubertin sävellyksissä konserttilaulua. Schubert sävelsi kaikkiaan pitkästi yli 600 liediä. Niitä julkaistiin hänen elinaikanaan 187 eli enemmän kuin mitään muuta hänen viljelemäänsä lajia, poisluettuna tanssimusiikki, jota julkaistiin noin 200 kappaletta Schubertin eläessä. Jos otetaan huomioon duetot, melodraamat sekä teokset unisono-kuorolle ja neliääniset kuorot, laulujen määrä on 991. Schubertille yksi liedin pääideoista väikkyi siinä, miten oli mahdollista yhdistää säkeistöperiaate, joka käy helposti yksitoikkoiseksi ja vaarantaa liedin taideluonteen, läpisävellettyyn muotoon, jossa on taasen vaarana sortuminen musiikilliseen detaljimaalailuun.
Lied kieppuu kahden periaatteen, säkeistölaulun ja läpisävelletyn laulun välillä. Liedit osoittivat samalla Schubertin ylivertaisen kyvyn kirjoittaa melodioita. Lied kattoi nyt koko inhimillisen tunneasteikon kirjon: ei liene sellaista mielialaa ja sen vivahdetta, joka ei olisi saanut spontaania ja täydellistä ilmausta Schubertin liedeissä. Melodisen ilmeikkyyden ohella Schubertin lauluille tunnusomaista on sensitiivisyys harmonisia värejä kohtaan: yksittäiset kromaattiset sävelet, muunnesoinnut, duurimollivaihtelut ja modulaatiot medianttisävellajeihin ovat aina merkittäviä, tekstiin liittyviä tapahtumia.Schubertin ilmaisuskaala ulottui yksinkertaisista kansanlauluista — mm. Heidenröslein, Der Lindenbaum (Lehmus), Die Forelle — romanttisen suloisiin ja melankolisiin liedeihin — Der Wanderer (Vaeltaja), Du bist die Ruh' (Rauhain oot) — ja jopa julistavan mahtipontisiin, intensiivisiin ja dramaattisiin lauluihin, joita edustavat mm. Aufenthalt (Pysähdys), Der Atlas ja Die junge Nonne (Nuori nunna).
Piano-osuudet perustuvat usein liikekuvioon, joka on tekstin inspiroima ja liittyy lisäksi laulun yleistunnelmaan: rukin pyörintä laulussa Gretchen am Spinnrade, aaltojen liike laulussa Auf dem Wasser zu singen (Vesillä laulettavaksi), ja itsepäinen puro laulussa Wohin? (nro 2 sarjasta Die schöne Müllerin). Schubertin liedissä on usein tietty klassinen, pidättyvä, äärimmäisyyksiä kaihtava sävy. Lauluäänen sekä pianon kesken vallitsee tasapaino, eikä piano nouse liikaa esille. Niiden ohella löytyy oopperamaisia kohtauksia, joissa piano tavoittelee orkestraalisia tehoja.Schubertin lempilaulaja vuodesta 1817 eteenpäin olikin oopperabaritoni Johann Michael Vogl (1768—1840), joka lisäsi mielellään koristeita melodioihin. Schubert sanoi kirjeessään (1825), että ”tapa, jolla Vogl laulaa ja se miten minä säestän ikään kuin olisimme yhtä sillä hetkellä, on jotain aivan uutta ja ennenkuulematonta ihmisille”.
Schubertin käyttämät runoilijat
Schubert käytti 17-vuotisen laulusäveltäjän uransa (1811—28) aikana 150 runoilijan tekstejä. Hän hyödynsi yhtä lailla edellisen sukupolven parhaiden runoilijoiden (Schiller, Klopstock, Heine, Rückert) tekstejä kuin ystäviensä (Mayrhofer, Schober, Bauernfeld, Ottenwalt, Spaun) erikoista runoutta. Seuraavassa Schubertin mielirunoilijat:
Johann Wolfgang von Goethe (1749—1832), 70 sävellystä
Johann Mayrhofer (1787—1836), 47 sävellystä
Friedrich von Schiller (1759—1805), 45 sävellystä
Wilhelm Müller (1794—1827), 45 sävellystä
Friedrich von Matthisson (1761—1831), 29 sävellystä
Liedin kannalta keskeinen merkitys oli jo nuoren Schubertin keksinnöllä, liedillä Gretchen am Spinnrade (Margareta rukin ääressä, op. 2, 1814) Goethen Faustuksen tekstiin. Se on varioidun säkeistölaulun ja syklisen suunnitelman yhdistelmä.Pianon jatkuva kuviointi, joka keskeytyy vain laulun puolivälin jälkeen sanalla “Kuß!” (suudelma), kuvaa paitsi rukin hyrräystä, myös tunteen levottomuutta.
(31. tammikuuta 1797 - 19. marraskuuta 1828)
Schubert oli itävaltalainen säveltäjä varhaisromantiikan aikakaudella. Schubert syntyi Himmelpfortgrundissa, Wienin esikaupungissa, tammikuussa 1797. Schubertin perheen 14 lapsesta kymmenen kuoli jo lapsuudessaan. Eloon jäivät Franz Schubertin lisäksi pojat Ignaz, Ferdinand ja Karl sekä tytär Theresia. Isä antoi pojilleen varhaismusiikkikasvatusta. Schubert osoittautui pian poikkeuksellisen lahjakkaaksi.
Suunnilleen viiden vuoden iässä Franz Schubert otti viulutunteja isältään ja pianotunteja isoveljeltään. Vain seitsemän vanhana Schubert alkoi opiskella musiikkia arvostetun urkuri ja kapellimestari Michael Holzerin johdolla. Hän keskittyi pianoon viulua enemmän.
11-vuotiaana Schubert haki arvostetun opettajan Antonio Salierin oppiin. Musiikkiopisto, johon Schubert pääsi, oli yksi maan tärkeimmistä. Salierin kerrotaan lausuneen Schubertista kuultuaan tämän laulua: "Itse Jumalan on täytynyt opettaa Schubertia!" Musiikkiopistossa Schubert sai lukuisia uusia ystäviä ja alkoi tutustua muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartin teoksiin. Hän myös kiinnostui oopperamusiikista. Schubert lähti musiikkiopistosta 16-vuotiaana.
Salieri alkoi opettaa Schubertille myös säveltämistä ja musiikin teoriaa, soitonopetuksen ohella. 1810-luvun alussa Franz Schubert sävelsi erityisesti kamarimusiikkia. Säveltäjällä oli mahdollisuus soittaa omia kamarimusiikkisävellyksiään kotona, sillä hänen perheessään kaikki olivat osaavia soittajia.
Loppuvuodesta 1813 Schubert lähti musiikkiopistosta ja meni opettajaksi kouluun, jonka hänen isänsä omisti. Näin hänen ei tarvinnut suorittaa asepalvelua. Antonio Salieri antoi Schubertille yhä yksityisopetusta säveltämisessä. Hän opetti Schubertille myös kirkkomusiikin säveltämistä, koska oli itsekin ansioitunut siinä.
Vuonna 1816 Schubert erosi opettajan virasta omistautuakseen täysin säveltämiselle.
Schubert kuoli veljensä Ferdinandin asunnossa Wienissä 19. marraskuuta 1828 ainoastaan 31 vuoden iässä. Hän oli taistellut syfilistä vastaan vuodesta 1822 tai 1823 lähtien. Kuolinsyy oli todennäköisesti lavantauti. Myös elohopeamyrkytystä on epäilty. Schubert haudattiin hänen omasta toivomuksestaan Ludwig van Beethovenin viereen.
Sävellystyö
Schubert ehti kirjoittaa suuren määrän musiikkia huolimatta aikaisesta kuolemastaan. Schubert sijoittuu Beethovenin tavoin klassismin ja romantiikan taitteeseen. Silti monesti, siinä missä kuin Beethoven vielä nähdään wieniläisklassikkona, on Schubert koettu ensimmäiseksi romanttiseksi säveltäjäksi. Hän kehitti saksalaisen yksinlaulun eli liedin vakavasti otettavaksi musiikinlajiksi. Muotoratkaisuissa Schubert hyödynsi joskus muiden säveltäjien ideoita. Hänen melodinen ja harmoninen kirjoittamisensa on omaperäistä. Yllättävät modulaatiot ja varsinkin hitaiden osien erityinen mystisyys ovat hänen tuotannossaan romantiikkaan viittaavia tyylipiirteitä. Wieniläisklassistinen traditio on silti vahvasti läsnä Schubertin koko musiikkituotannossa. Schubert ei kirjoittanut yhtäkään konserttoa, mutta kaikkia muita teostyyppejä hän kirjoitti: useita messuja, sinfonioita, sonaatteja ja oopperoita sekä valtavasti liedejä, piano- ja kamarimusiikkia. Schubertin tuotannosta puuttuvia piano- ja viulukonserttoja on avoimesti ihmetelty. Hänen eräästä sonaatistaan on sittemmin sovitettu sellokonsertto. Schubertin vokaalimusiikista myöhäiset oopperat ovat pienten asiantuntijapiirien arvostamia mestariteoksia, eivätkä ole saavuttaneet liedejen kaltaista yleistä arvostusta tai suosiota. Hänen orkesterisävellyksistään tunnetuimpia ovat viimeiset sinfoniat, 8. ("Keskeneräinen sinfonia") ja 9. ("Suuri"), jotka luetaan romantiikan sinfoniikan perusteoksiksi.
Monet muut suuret säveltäjät arvostivat Schubertia kovasti.Mm. Dvořák piti Schubertia yhtenä suurimmista säveltäjistä; hänen vaikutuksensa oli suurin lyhyissä sävellyksissä , erityisesti liedissä ja pianosävellyksissä. Romanttiniikan musiikki alkoi käyttää yhä enemmän lyhyitä muotoja musiikissa, ja Schubert oli tämän tendenssin ansiokas suunnannäyttäjä ja kehittelijä. Vuonna 1838, kymmenen vuotta Schubertin kuoleman jälkeen, Robert Schumann löysi matkalla Wienissä ollessaan Schubertin C-duuri- sinfonian partituurin. Partituuri vietiin Leipzigiin ja sinfonia ensiesitettiin siellä samana vuonna. Robert Schumannin tiedetään sanoneen, että teos oli paras instrumentaalisävellys sitten Ludwig van Beethovenin kuoleman 1827. Tämä Schubertin yhdeksäs, "Suuri sinfonia", on yksi hänen melodisimmista ja tunnetuimmista teoksistaan. Schumannin ystävä, Franz Liszt, sovitti myös 50 Schubertin säveltämää liediä pianolle.
Schubertin sävellyksiä:
Sinfoniat
Pianoteokset
Hengelliset teokset
Kamarimusiikki
15 jousikvartettoa, mm. Nro 14 d-molli "Der Tod und das Mädchen", D 810
Lied
Schubertin merkittävin vaikutus oli liedin saralla. Yli kuudensadan lied-sävellyksensä myötä Schubert kartoitti ja laajensi lied-genren potentiaalia enemmän kuin kukaan säveltäjä häntä ennen. Ennen Schubertin vaikutusta, liedillä oli taipumus syllabista ja säkeistömuotoista, jäljitellen romanttisen nationalismiin liittyvää kansanlaulua. Liedin historia itsenäisenä taidelajina alkaa oikeastaan vasta Schubertista (1797—1828), jota ennen se oli ollut lähinnä seurallista musisointia: kotimusiikista tuli Schubertin sävellyksissä konserttilaulua.
Schubert sävelsi kaikkiaan pitkästi yli 600 liediä. Niitä julkaistiin hänen elinaikanaan 187 eli enemmän kuin mitään muuta hänen viljelemäänsä lajia, poisluettuna tanssimusiikki, jota julkaistiin noin 200 kappaletta Schubertin eläessä. Jos otetaan huomioon duetot, melodraamat sekä teokset unisono-kuorolle ja neliääniset kuorot, laulujen määrä on 991. Schubertille yksi liedin pääideoista väikkyi siinä, miten oli mahdollista yhdistää säkeistöperiaate, joka käy helposti yksitoikkoiseksi ja vaarantaa liedin taideluonteen, läpisävellettyyn muotoon, jossa on taasen vaarana sortuminen musiikilliseen detaljimaalailuun.
Lied kieppuu kahden periaatteen, säkeistölaulun ja läpisävelletyn laulun välillä. Liedit osoittivat samalla Schubertin ylivertaisen kyvyn kirjoittaa melodioita. Lied kattoi nyt koko inhimillisen tunneasteikon kirjon: ei liene sellaista mielialaa ja sen vivahdetta, joka ei olisi saanut spontaania ja täydellistä ilmausta Schubertin liedeissä. Melodisen ilmeikkyyden ohella Schubertin lauluille tunnusomaista on sensitiivisyys harmonisia värejä kohtaan: yksittäiset kromaattiset sävelet, muunnesoinnut, duurimollivaihtelut ja modulaatiot medianttisävellajeihin ovat aina merkittäviä, tekstiin liittyviä tapahtumia.Schubertin ilmaisuskaala ulottui yksinkertaisista kansanlauluista — mm. Heidenröslein, Der Lindenbaum (Lehmus), Die Forelle — romanttisen suloisiin ja melankolisiin liedeihin — Der Wanderer (Vaeltaja), Du bist die Ruh' (Rauhain oot) — ja jopa julistavan mahtipontisiin, intensiivisiin ja dramaattisiin lauluihin, joita edustavat mm. Aufenthalt (Pysähdys), Der Atlas ja Die junge Nonne (Nuori nunna).
Piano-osuudet perustuvat usein liikekuvioon, joka on tekstin inspiroima ja liittyy lisäksi laulun yleistunnelmaan: rukin pyörintä laulussa Gretchen am Spinnrade, aaltojen liike laulussa Auf dem Wasser zu singen (Vesillä laulettavaksi), ja itsepäinen puro laulussa Wohin? (nro 2 sarjasta Die schöne Müllerin).
Schubertin liedissä on usein tietty klassinen, pidättyvä, äärimmäisyyksiä kaihtava sävy. Lauluäänen sekä pianon kesken vallitsee tasapaino, eikä piano nouse liikaa esille. Niiden ohella löytyy oopperamaisia kohtauksia, joissa piano tavoittelee orkestraalisia tehoja.Schubertin lempilaulaja vuodesta 1817 eteenpäin olikin oopperabaritoni Johann Michael Vogl (1768—1840), joka lisäsi mielellään koristeita melodioihin. Schubert sanoi kirjeessään (1825), että ”tapa, jolla Vogl laulaa ja se miten minä säestän ikään kuin olisimme yhtä sillä hetkellä, on jotain aivan uutta ja ennenkuulematonta ihmisille”.
Schubertin käyttämät runoilijat
Schubert käytti 17-vuotisen laulusäveltäjän uransa (1811—28) aikana 150 runoilijan tekstejä. Hän hyödynsi yhtä lailla edellisen sukupolven parhaiden runoilijoiden (Schiller, Klopstock, Heine, Rückert) tekstejä kuin ystäviensä (Mayrhofer, Schober, Bauernfeld, Ottenwalt, Spaun) erikoista runoutta.
Seuraavassa Schubertin mielirunoilijat:
Esimerkkejä liedeistä:
Morgengruss (Die schöne Müllerin) -säkeistölaulu http://www.youtube.com/watch?v=F0wxpKd8U1I
Du bist die ruh -varioitu säkeistölaulu http://www.youtube.com/watch?v=a_sfQVKGSgw
Gretchen am Spinnrade http://www.youtube.com/watch?v=8g9n3V6aPCQ
Liedin kannalta keskeinen merkitys oli jo nuoren Schubertin keksinnöllä, liedillä Gretchen am Spinnrade (Margareta rukin ääressä, op. 2, 1814) Goethen Faustuksen tekstiin. Se on varioidun säkeistölaulun ja syklisen suunnitelman yhdistelmä. Pianon jatkuva kuviointi, joka keskeytyy vain laulun puolivälin jälkeen sanalla “Kuß!” (suudelma), kuvaa paitsi rukin hyrräystä, myös tunteen levottomuutta.
Der tod und das mädchen
http://www.youtube.com/watch?v=vKh4JsWvsPw
Der Leiermann (Winterreise)
http://www.youtube.com/watch?v=pze4NxCOjg0